Härkätaistelut ja Pamplonan härkäjuoksu

Olipa asiasta mitä mieltä tahansa, härkätaistelut (espanjaksi toreo, corrida de toros tai tauromaquia) ovat vanha osa manner-espanjalaista kulttuuria. Härkätaistelut saivat vuonna 2013 Espanjan kulttuuriperinnön aseman ja sitä kautta lainsuojan. Maan suurimmat härkätaisteluareenat löytyvät Madridista, Sevillasta, Pamplonasta, Valenciasta ja Bilbaosta. Espanjassa härkätaisteluilla on puolustajia ja vastustajia. Vuonna 2015 useat espanjalaiskaupungit lopettivat tukensa härkätaistelulle. Kanariansaarilla härkätaistelu on kielletty jo vuonna 1991. Monissa maissa härkätaistelut ovat lailla kiellettyjä. Härkätaistelunäytöksiä järjestetään mm. Portugalissa, Ranskassa, Perussa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Meksikossa.

Härkätaisteluiden historia

Lajin alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sillä on ollut monta edeltäjää noin 400-luvulta lähtien. Paavi Pius V kielsi taistelut vuonna 1567, mutta ne laillistettiin pian uudelleen lajin suosion takia. 1700-luvulla alettiin erikseen jalostamaan taisteluhärkiä. Taisteluhärät ovat nykyisin oma rotunsa. Kuohimattomat, raivokkaimmat sonnit valitaan taisteluun 4-6 vuoden iässä.

Härkätaistelunäytös

Yleensä näytöksessä on kolme matadoria eli härkätaistelijaa (torero)  ja kuusi härkää, jotka esiintyvät vuorollaan aloittaen kokeneimmasta matadorista. Matadorit ovat pukeutuneet perinteiseen asuun, kirjailtuun takkiin ja vartalonmyötäisiin housuihin ja purppuranpunaiseen ja keltaiseen viittaan eli capoteen.  Matadorit pyrkivät hallitsemaan ja ohjailemaan härkää erilaisilla verónica-liikkeillä ja mm. punaisella liinavaatteella, mulatalla.

Näytöksessä on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa testataan härän reaktioita, rohkeutta ja nopeutta, toisessa osassa härkään isketään banderilloja ja usutetaan sitä pitempiin hyökkäyksiin, kolmannessa osassa matadorilla on 10 minuuttia aikaa surmata härkä. Lisäaikaa voi saada 3 + 2 minuuttia. Mikäli matadori ei onnistu tehtävässä annetun ajan puitteissa, härkä viedään teurastettavaksi. Tuomaristo arvioi kunkin taistelijan suoritusta taiteellisuuden, estetiikan, tapon nopeuden ja tehokkuuden kannalta. Palkinnoksi matadori voi saada yhden tai kaksi härän korvaa tai korvat ja hännän. Näytöksessä on mukana matadorin avustajia, mm. banderilloja ja picadoreja.  Yleensä koko tapahtuma kestää noin kaksi ja puoli tuntia.

Matadorit

Matadorit käyvät jo nuorina härkätaistelukoulua ja ovat suuria tähtiä. Suurin osa matadoreista on miehiä. Historian kirjoissa on tähän mennessä alle 20 naishärkätaistelijaa. Tunnetuin espanjalainen naismatadori on madridilainen Cristina Sánchez de Pablos (syntynyt vuonna 1972), joka jäi eläkkeelle lajista vuonna 1999. Vaarallisen lajin parissa on kuollut satoja ihmisiä. Viimeisimmät espanjalaisuhrit olivat Victor Barrio vuonna 2016 ja Ivan Fandiño vuonna 2017.

Näytösten ajankohtia voi etsiä kaupungin mukaan ja lippuja voi ostaa netistä osoitteessa

www.servitoro.com/en/3-bullfight-tickets.

Lippujen hinnat alkavat parista kymmenestä eurosta halutun katsomopaikan mukaan.

Pamplonan härkäjuoksu

Tapahtuma järjestetään joka vuosi 6.7. – 14.7. San Fermínin festivaalien yhteydessä Pamplonan kaupungissa. Ernest Hemingway vieraili festivaaleilla vuonna 1923 ja sijoitti “Ja aurinko nousee” teoksen tapahtumapaikaksi juuri kyseisen festivaalin. Kirjan  julkaisun jälkeen vuonna 1926 festivaaleista tulivat maailmankuulut. Festivaalien tunnetuin tapahtuma on härkäjuoksu (encierro), jossa tuhannet ihmiset juoksevat 825 metrin matkan kaduilla väistellen valmiiksi ärsytettyjen härkien sarvia.  Härät ja uhkarohkeat ihmiset juoksevat Calle de Santo Domingon, Plaza Consistorialian, Calle Mercaderesin kautta Calle Estafetalle ja sitä pitkin härkätaisteluareenalle Plaza de Torosille, jossa härät tapetaan härkätaistelussa.

Juoksun aikana usein useita loukkaantuu, mutta kuolemantapauksia on raportoitu vain 15 vuoden 1911 jälkeen.

Lisätietoja

www.pamplonabullruntickets.com/the-bullrun/